Pietari K. kävi täällä (jaksot 1-3; päivittyy…)

Pietari K. kävi täällä -podcast- ja esseesarjani tuli kesällä valmiiksi ja on nyt Ylen Areena-palvelussa ikuisesti. Ajattelin tässä aikani kuluksi esitellä jokaisen sarjan kahdestakymmenestä jaksosta, koska uudelleen kuunneltuina ja luettuina ne yllättivät itsenikin.

Ensimmäinen jakso otsikoltaan Minä olin täällä! Kilroy-kirjat 40-luvulta ovat hipstereiden esihistoriaa käsitteli urbaania Kilroy-hahmoa käsitteleviä romaaneja 1940-luvulta. Siinä samalla esiteltiin kertoja ”Pietari K.”, mediatyötä tekevä helsinkiläinen hipsteri. Vaikka kertojahahmo onkin aika lähellä omaksi olettamaani identiteettiä, Soila Valkaman neuvo rakentaa erillinen väline ja ääni esseiden tarpeiksi osoittautui tarpeelliseksi. Ehkä tämä identiteetin ammatillinen jakautuminen on linjassa myös esseesarjan ”postmodernin” näkökulmikkuuden kanssa.

Ensimmäisessa jaksossa luodaan oppi- ja kokemushistoriallista suhdetta sodanjälkeisen ja nykyisen suomalaisen kaupunkitilan välille. Sain jaksosta palautetta, että siinä ilmastonmuutoksen aikakauden näkokulmasta epäilyttävästi ihannoidaan kuluttamista. Jaan tämän palautteen huolen suurinpiirtein, koska ironia kriittisenä näkökulmana usein epäonnistuu. Tässä ensimmäisessä jaksossa kuitenkin paalutettiin koko sarjan sävy ja soundi (mistä olen ikuisesti kiitollinen ruotsalaiselle Epidemic Sound -musiikkikirjastolle).

Toinen jakso on otsikoltaan Putoanko minä? Olen lukenut 1920-luvun tyttökirjoja ahdistukseen. Minulla oli ajatus roolileikestä, joita nykyihminen tarvitsee pärjätäkseen työelämässä. Modernin Suomen kehitys 20-luvulla tuotti samantapaisia identiteettipoliittisia taitoja myös nuortenirjallisuuden hahmoihin. Tässä jaksossa uusien yhteiskunnallisten roolien sukupuolittuneisuuteen suhtaudutaan positiivisesti ja kannustavasti, vaikka mistään kovin feministisestä kirjallisesta liikehdinnästä ei voida nykykatsannossa puhua.

Sarjan kolmas jakso käsittelee hevosia. Olen ollut viime vuodet hyvin kiinnostunut modernista hevoskulttuurista, ja Eero Yli-Vakkurin, Jesse Sipolan ja Hanna Karppisen kanssa toteutettu Hevoslinja-hanke on tuottanut paljon uusia ajatuksia ja toimintaa. Siksi oli luontevaa pohtia hevosen työrooleja myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Jakso Maalta kaupunkiin, kopotikop! Näin hepasta tuli teinien terapeutti  pohjautuu pitkälti Hevoslinjasta tuttuun kulttuuriseen työhevosluentaan. Hevoslinja-hankkeeseen on liittynyt kiinnostus kaupunkitilaan ja sen käyttöön. Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmä toi uusia käsitteitä maaseudun ja kaupungin modernin ristiriidan hahmottamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *