Musta infra

Olimme Eeron kanssa lauantaiyönä tutkimassa Tallinnan Lasnamäen läpi kulkevia moottoriteitä, joiden neuvostoaikainen funktio oli kuljettaa miehitysjoukot nopeasti idästä kohti kaupungin keskustaa. Olemme viime aikoina pohtineet paljon kaupunkisuunnittelua erilaisten ja eriseuraisten toimijoiden näkökulmasta, mikä on johtanut eläininfran käsitteen alustavaan kehittelyyn. Laiduneläimet puuttuvat Lasnamäestä. Lasnamäen moottoriteiden tapauksessa kyse on mustasta (sodankäynnin tarpeisiin kehitellystä) infrasta, jonka toissijaisesta siviilifunktiosta on historian saatossa tullut ensisijainen. Sama voi tapahtua toisinkinpäin, eli kaupunki voi muuttua äkkiä mustaksi infraksi (ja taas takaisin vihreäksi, harmaaksi, punaiseksi). Kiinnostavasti eurooppalaisella avantgarde-taiteella ja -filosofialla on ollut näppinsä pelissä tällä muodonmuutosten kentällä. Artikkeli kertoo siitä kuinka Israelin armeija käyttää Deleuzea, Guattaria ja esim. Debordia kaupunkisotastrategioidensa pohjana. Derrida ei tällaiseen toimintaan upseerin mukaan sovellu. Erilaisten kaupunki-infrastruktuurien värikoodisto on mielenkiintoinen ja kummalla tavalla impressionistinenkin (valöörit, värien vaihtuminen) asia.

Uskon loikka Neuvostoliittoon

Vuonna 2012 Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö kantaesitti näytelmän Neuvostoliitto – tarina Uskosta. Esitystä edelsi laaja aineistonkeruu palvelutaloissa ympäri Suomen, jonka pohjalta Jussi Moila kirjoitti hienon tekstin. Olin mukana palvelutalokiertueella mikrofoneineni ja aineistosta syntyi radiodokumentti Neuvostoliitto meissä, joka lähetettiin radiosta 7.2.2013. Toimitin seuraavana vuonna projektista vielä kirjan Uskon loikka – Neuvostoliitto-projekti ja Kiertuenäyttämön eetos.
Kiertuenäyttämön toiminnasta ja teatterien laitosyhteistyöstä alkaa olla aika laajasti kirjallisuutta. Kaikista parhaan käsityksen tämän tyyppisestä ”soveltavasta teatterista” (hankala termi) saa Jussi Lehtosen väitöskirjasta ja tietysti Kiertuenäyttämön esityksiä seuraamalla.

Hevoslinja Kultakuumeessa kesällä 2014

Ratsastimme performanssitaiteen ja media-arkeologian nimissä Turusta Helsinkiin vuonna 2014. Olin silloin töissä Ylen Kultakuume-ohjelmassa ja tein hankkeesta juttusarjan. Kevään ja kesän aikana tapasimme useaan otteeseen Heikki Mikolan ja Kullannupun – näistä kohtaamisista syntyi raportti. Kuninkaantien ratsastuksella syntyi keskustelu puutarhureiden, historioitsijoiden ja taiteilijoiden välillä. Vielä varsinaisen ratsastuksen jälkeen juteltiin tuttujen Börje Mattssonin ja Pekka Leikkosen kanssa Kuninkaantien nykykulttuurista.